Ystävistä ja ystävyydestä

Ystävät on aina ollu mulle tosi tärkeitä. Valitettavasti vaan moni hyvä ystävä on syystä tai toisesta ”jääny matkan varrelle” ja osan kanssa ollaan oltu ystäviä jo yli 20 vuotta tai jopa kauemminkin.  Ennen kouluikää vietin tai vietettiin siskojen kanssa paljon aikaa mein serkkujen kanssa, koska asuttiin suht lähekkäin. Lisäks oli naapuriston lapsia, varsinkin A, jonka kanssa tuli vietettyä monia hauskoja hetkiä. Mieleen on jääny mm. vihreillä pupusaksilla tehty hiustenleikkuu, jonka jälkeen  olikin edessä kampaajareissu ja kaverini taisi saada aikamoiset nuhtelut vanhemmiltaan. Samoin leikittiin lähes aina kotia ja mä halusin aina olla äiti. Sit A muutti hieman kauemmaks ja nähtiin kyllä suht usein, mutta ei kuitenkaan oltu enää niin tiiviisti yhteydessä. Nykyään nähdään A:n kanssa todella harvoin, mutta aina se on yhtä mukavaa.

Varmaan yhtä kauan A:n kanssa olen tuntenut H:n. Hänen kanssaan vietin aikaa etenkin alle kouluikäisenä, mutta oikeastaan missään vaiheessa hän ei ole ”jäänyt matkan varrelle”.  Ollaan soiteltu ja välillä nähtykin. Nyt jo useampi vuosi sitten hän muutti samalle paikkakunnalle, joten näkemiset ja kuulumisten vaihtamiset onnistuu nyt paljon helpommin.  Viimeks nähtiin meiän tupareissa helmikuussa. Onnea vaan tuoreelle avioparille!

Alakouluikäsenä tuli tietty uutena koulukaverit ja heistä valikoitui ystäviks ne muutamat tietyt. H:n kanssa tutustuttiin kolmannella luokalla ja vietettiinkin aikaa hyvin tiiviisti joko meillä tai heillä ja tehtiin jos monen moista. Olin esimerkiksi mukana hakemassa heidän nyt jo edesmennyttä koiraansa.  Ystäväni N puolestaan oli osa samaa kaveriporukkaa kuin mä ja H.  N on kova nauramaan, kuten minäkin ja saatiinkin naurun aihetta mitä ihmeellisimmistä ja pienistäkin asioista.  Välillä vietettiin aikaa kolmestaan ja välillä vaan kahestaan joko N:n tai H:n kanssa. Ja hauskaa meillä riitti porukasta riippumatta. Valitettavasti enää nähdään hyvin harvoin, viimeksi kunnolla luokkakokouksessa vuonna 2008. N on muuttanut asumaan ulkomaille ja H perusti perheen ja on palannut asumaan kotikonnuille. Mukana mein kaveriporukassa oli myös S, jonka kanssa tuli pelleiltyä ja vietettyä monen monta ikimuistoista hetkeä. Myös häntä olen nähnyt viimeksi meiän luokkakokouksessa, mutta välillä on tullu soiteltua tai laitettua tekstareita. Nykyään se on valitettavasti jäänyt. L

Ystäväni M:n kanssa tutustuttiin paremmin vasta yläkouluiässä. Hän on jopa koonnut eräänlaisen päiväkirjan mun kommelluksista olikohan se ny vuoden ajalta, mulle kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista koko ajan.  Myös ensimmäiset kunnon ihastukset tuli koettua yläkouluiässä ja niitä me sitten puitiin ja hartaasti, varsinkin M:n kanssa. M on pysyny mukana, jos niin voi sanoa, myös näin aikuisiällä. Hänen kanssaan ollaan nähty edelleen vähintään kerran vuodessa.

Ystäväni E tuli tutuksi serkkuni kautta 2000-luvun vaihteessa. Siitä lähtien enemmän ja vähemmän säännöllisesti ollaan ainakin juteltu puhelimessa, tekstailtu tai laitettu mailia. Nykyään nähdään onneksi useammin, koska asumme samalla paikkakunnalla.  Hänen kanssaan tulee puitua nykykoulumaailmaa ja siihen liittyviä ilmiöitä, sillä hän työskentelee peruskouluikäisten lasten parissa.

Nyt viime vuosina olen tutustunut yliopistossa useaankin huipputyyppiin, joiden kanssa oon viettäny paljon aikaa ja hulvattoman hauskoja hetkiä. R my hani, S, E, N ja Hm, kiitos, kun ootte olemassa. R on ollut mun tukipilari huonoina hetkinä ja onneks sama toimii myös toiste päin. Joukkoon liittyi muutama vuosi sitten myös ystäväni V, josta on tullut osa meiän tiivistä kaveriporukkaa. Monta hauskaa saunailtaa on tullut vietettyä, samoin viimeiseks mun vauvakutsut, jossa myös toinen ystäväni E oli mukana.  Valitettavasti tuorein ystäväni T ei päässyt mukaan vauvakutsuille, mutta hänen kanssaan viestittelemme monta kertaa viikossa yleensä naamakirjan välityksellä ja hän jopa lupautui lukemaan mun gradutekstiä ja antamaan siitä kommenttejaan.  Arvostan ja kiitän jo etukäteen. J

Toivottavasti oon muistanu mainita kaikki tärkeimmät ystäväni eri ikävuosien varrelta. Halusin kirjottaa tän postauksen nyt, vaikkei oo mikään ystävänpäiväkään, koska nyt niiden ystävien olemassaoloa osaa ehkä arvostaa eri tavalla kun sillon nuorempana. Varsinkin nyt, kun oon vietelly aikaa vaan lähes tulkoon kotosalla, oon tullu miettineeks, et pitäs järkkäillä jotain yhteismiitinkiä, ni pääsis näkemään isommallakin porukalla.  Enkä usko, että Kirppunenkaan tulee muuttamaan mein tapaamisia,  sillä ystävälläni S:llä on vajaan vuoden ikäinen vauva ja hyvin hän on päässyt mukaan meiän tapaamisiin. Se on vaan järjestelykysymys.

Tavotteena oli ennen vauvan syntymää viettää aikaa ystävieni kanssa. Jotenki olen onnistunut, mutta nyt on toi gradun kirjottaminen vieny aika reilusti mun aikaa. Tapaamisia rajottaa tietysti ystävien aikataulut ja työkuviot. Ei anneta sen haitata, vaan iloitaan ystävyydestä sen eri muodoissaan.