Siirry pääsisältöön

Synnytystapa-arvioo 37+3



Kävin tänään keskusneuvolassa synnytystapa-arviossa. Lääkäri oli eri kun viime kerralla, mutta osas kyllä tehdä työnsä. Aluks lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen ja kysy, onko ollu supistuksia. Sanoin, et ei, mut se sano, et kyllä sulla on ollu, kun kohdunsuuta on jäljellä 1, 5 cm ja se on pehmeä. Kuulema kun uudelleen synnyttäjällä eli avautumisvaiheen pitäs olla lyhempi kun normaalisti ensisynnyttäjällä.  Sit lääkäri tunnusteli lantion ja sano, et ei oo mitään estettä tai ongelmaa normaalille alatiesynnytykselle.

Tietty lääkäri myös ultras ja pääsin katteleen meiän Kirppua vielä kerran livenä ennen syntymää. Mies oli valitettavasti töissä, eikä päässy paikalle.  Kirppu liikku kovasti ja käänsi pään pois, kun sitä ilmeisesti katteltiin liikaa. Lääkäri otti myös paljon erilaisia mittoja ja Kirppu vastas niitä hyvin, oli jopa muutamaa päivää vanhempi jonkun mitan mukaan. Painoarvio oli tällä hetkellä pikkasen vajaa 3 kiloo ja lääkäri myös vakuutteli, että ei ainakaan isompaa ku edellisellä kerralla annettu arvio (3600 g) vauvelia olis tulossa. Lapsivettä oli normaalisti ja virtaukset oli hyvät.  Napanuora on osittain naaman edessä, mutta se ei haittaa mitään.

Totesin lääkärille, että jos nyt syntys vasta huhtikuun puolella, niin saisin gradua vielä eteenpäin. Lääkäri sano vaan, et tarkkaa päiväähän ei voi sanoo, mutta hän on kyllä sitä mieltä, että 42. viikolle asti ei mennä ilmeisesti just ton kohdunsuun tilanteen takia. Eli nyt sit vaan odotellaan ja paiskitaan töitä gradun parissa.

P.S Kävin keskustassa villakangastakilla ja voin sanoo, että sillä tuli jo kuuma. Joten, kevät on tulossa! :) Siksipä kaivoinkin kaapista mun valkosen kevättakin ja laitoin sen päälle, vaikka se ei meekään kiinni. 

Kommentit

  1. Heh, pakko kommentoida, että mulla oli rv 38 synnytystapa-arvio. Kohdunsuu pehmeä ja sitä 1 cm jäljellä. Ja silti meni yliaikaiseksi ;) Että eipä noista koskaan tiedä :)

    VastaaPoista
  2. Hassuja koodijuttuja raskaudesta nuo virtaukset sun muut :) Olin muuten viikko sitten työillallisella, jossa minä ainoana naisena kuuntelin korvat punaisena, kun 3-viikkoisen tytön tuore isä kertoi tohkeissaan synnytyksen kulun. Kuulemma sitä vaipanvaihtoa sit riittää, uskomaton määrä :D

    Tsempit loppuviikoille, eiköhän se synny huhtikuun puolella, siinä 7. päivän paikkeilla ;)

    -A

    VastaaPoista
  3. Suski: Saas nähä. :)Eiköhän se täs parin viikon sisällä selviä.
    A: Ne on noita napanuora-juttuja, en mäkään niistä sen ihmeemmin ymmärrä. Edelleenkään. Noi synnytysjutut, no joo. En ny välttämättä lähtis ainakaan tuntemattomalle kertoon. Toki jokainen tyylillään.
    Syntymäpäivää ei pysty ennustaan, mutta kunhan ny huhtikuun puolelle mentäs, ni ehtisin vääntään tota gradun analyysia ees alkua pidemmälle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses