Loppuraskauden iloja

Mulla ei oo tapana valittaa turhista, varsinkin, ku oon selvinny tänne asti niin ”helpolla. Mulla ei oo ollu pahoinvointia lainkaan lukuunottamatta laivareissun kovaa merenkäyntiä, mun sokeriarvot on ollu kunnossa molemmissa rasituksissa. Selkä- ja pakarasärkyä on kyllä ollu, mut niihin on auttanu tukivyö (kiitti Suski!) Kykenin käymään töissä äitiyslomaan asti, vaikkakin sain yhen ylimääräsen lomaviikon hiihtoloman takia. Oon siis kyenny elämään tavallista elämää, liikkunu normaalisti, pitäny viikottaisen karkkipäivän ja nukkunu yöt hyvin.

Tällä viikolla on ollu turvotusta jaloissa ja nyt se on vaan lisääntyny. Kävin tänään keskustassa ja hyppäsin tullessa sellaseen bussiin, jolla en päässy lähelle kotia, vaan aattelin reippailla ja nauttia kauniista, aurinkoisesta kevätsäästä. Matkaa oli ehkä kilsa ja pikkasen yli. Alkumatka meni ihan ok, mut sit rupes särkeen jalkoja. Ja sitä särkyä sit kesti kotio asti ja vielä täällä kotonakin. Ei ollu muuta vaihtoehtoo, kun mennä sohvalle ja nostaa jalat ylös. Tulipa samalla nukuttua päikkäritki. Nyt ei enää pakota jalkoja, mutta ei huvita lähtee käymään ees kaupassa hakeen perjantaipussia. Ehkä sit huomenna.

Istunpahan sit koneella ja pähkäilen gradun parissa. Mielelläni seuraan myös mein kahta kattista ja niitten touhuja. Niillä kun meinaa olla kevättä rinnassa ja niiiin tekis mieli mennä pihalle. Toisella kissalla ei vaan oo vielä fleksiä ja se on karannu jo muutamankin kerran naapurin pihalle, ni jää ny niitten ulkoilut toiseen kertaan. Jos mä en ny innostu kantaan sinne tuolia ja oleen niitten kans pihalla.

Kaiken lisäks huomenna ois tiedossa autokauppojen kiertelyä ja haluisinpa vielä käydä katsastaan suht uuden kirpparin keskustassa. Menee tämä päivä siis varsin lunkisti, jos haluan huomenna olla pidempään jalkojen päällä. 

Tähän loppuun laitan kuvia mein kattisista. Ne piristää ainaki mun mieltä. :)