Siirry pääsisältöön

Arjen helpottajia ja piristäjiä


 Tällä hetkellä poika nukkuu toisia päkkäreitään ja toista tuntia (ekat puolen päivän maissa kesti tunnin), joten mulla on aikaa vaikka päivitellä blogia. Järkevämpää olis ehkä itekin ottaa päikkärit, mutta torkahin jo hetken poitsun kans sen edellisten unien aikana. Pyykkikonekin pyöri juuri ja pitäs siis ripustella kestot narulle kuivumaan. Se on sitä arkee, pyykinpesua, vaipanvaihtoo, pyllynpesua, syöttämistä, nukuttamista jne. Mies on vielä tehnyt pitkää päivää, joten mun päivät kotosalla on tuntunu varsin pitkiltä. Välillä jopa tylsiltä, voin myöntää. Laitan usein poitsun sitteriin, jotta pääsen ite tekemään kotihommia, jotka on jääny kyllä varsin vähälle, koska poitsu ei juurikaan viihy itekseen. Syli kyllä kelpaa ja siinä onhyvä olla.

Iltasin, kun mies on kotosalla, annan hänelle enemmän vastuuta Murusen hoidosta, jotta pääsen hieman hengähtämään välillä. Onnekseni mulla on mies, joka tykkää hoitaa poitsua ja vaihtaa sujuvasti vaipan, syöttää, mutta varsinkin nukuttaa. On nimittäin niin, että Murunen nukahtaa paljon nopeemmin, kun isi nukuttaa.

No, onneks on kuitenkin olemassa joitain arjen helpottajia ja piristäjiä

Murunen sai mun vanhempien naapurilta lahjaksi vieterin päässä olevan auringon. Se on ollut oikein lempilelu (tosin eipä juuri muita vielä ookaan). Sitä jaksaa katella vaikka kuinka kauan ja antaa varsinkin mulle vähän hengähdysaikaa päivälläkin.

Tämmönen





Meillä on makuuhuoneessa hoitopöytä ja kylppärissä hoitotaso vesipisteen vieressä. Ostettiin siihen kestojen säilytykseen kaappi, jonka kylki oli mun mielestä ihan liian tyhjä. Siinä oli just sopiva paikka parille värikkäälle kuvalle. Mä en jaksanu rueta ettimää sellasia eri lehistä, vaan tulostin värityskuvia, jotka sitten itte väritin. Eiköhän ne kelpaa Muruselle.

Tällaset



Tosin välillä poitsulle riittää, kun se saa tuijotella kattoon ja jutella ja naureskella sille. Nimittäin naurua ja hymyä riittää.

Tähän malliin



Kommentit

  1. Suski19. kesäkuuta 2012 klo 12.58

    Ootteko kokeilleet sitä kantoliinaa tai -reppua? Meillä tuo Manduca on pelastanut niin paljon! Lapsi vaan reppuun ja itse saa täyteltyä tiskikoneen tai laitettua pyykit. Eikä tarvi koko ajan viihdyttää :) Suosittelen kovasti! :)

    VastaaPoista
  2. tyttönen tuolta19. kesäkuuta 2012 klo 15.48

    Me on kokeiltu molempia, mut poitsu ei oikeen viihy niissä. Paremmin ehkä kantorepussa kun -liinassa. Pitänee vielä kokeilla, josko viihtys paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suski19. kesäkuuta 2012 klo 18.28

      Kantsii kokeilla, meilläkin Ida huusi ensimmäiset kerrat, mutta sitten tottui pikku hiljaa ja pian alkoi nukkua repussa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen
1 kommentti
Lue lisää