Siirry pääsisältöön

Leffailta



Aiemmin:

"Hei, katottasko joku leffa?"
"Juu."

"Ostetaan jotain naposteltavaa ja juotavaa eli karkkia ja limpparia Ja valitaan, mitä katotaan."
"Ok."

Leffa alkaa, löhötään sohvalla vierekkäin ja nautitaan leffasta ja hyvästä seurasta.


Nyt:

"Katottasko toi Millenniumin vika osa?"
"Juu, katotaan vaan."

Laitetaan leffa pyörimään ja just on saatu poitsu nukkumaan. Ehitään kattoo muutama minuutti, kun yläkerrasta kuuluu käskevä ääni "vää" ja mies lähtee hakemaan poitsun alas. Jatketaan leffaa, pyykkikone on pyöriny ja ne pitää saada narulle ei kun taas pauselle ja pyykit laittamaan ja seuraava koneellinen pyörimään.

Leffa jatkuu, puhelin soi, isi soittaa ja tietenkin puhelin on yläkerrassa. Haen puhelimen, mies on pojan kanssa sohvalla ja leffa laitetaan pauselle.

Leffa jatkuu, poitsu ilmoittaa olevansa nälkäinen. Leffa pauselle ja hakemaan poitsulle maitoo. Leffa jatkuu, kunnes poitsu alkaa itkeä, koska vaipassa on jotakin. Leffa pauselle ja vaipanvaihtoon. Leffa jatkuu, poitsu alkaa itkeä ja haluaa syliin. Leffa jatkuu, poitsu itkee taas, haluaa pois sylistä sohvalle. Leffa jatkuu, poitsu ei halua olla enää sohvalla, lasken hänet lattialle viltin päälle. Leffa jatkuu, poitsu ei viihdy enää lattialla, vaan haluaa takas sohvalle.

Saatiin kuitenkin leffa katottua loppuun useasta katkosta huolimatta. Alkuperänen suunnitelma oli tälläkin kertaa kattella se kahestaan ja nauttia illasta lapsen nukkuessa, mutta eipä se niin menny. Poika oli jomman kumman sylissä, koska ei viihtyny yksikseen ja kainalo jäi vaan haaveeks. Ehkä sit ens kerralla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses