Ulkonäkö, turhamaistako?

Myönnetään, oon siinä mielessä turhamainen ihminen, että kaikkein eniten raskausaikana harmitti painonnousu. Sitä tuli noin 15 kiloo ja tällä hetkellä on jälellä semmonen viitisen kiloo, joiden tiputtaminen käy työstä. Ja juu, synnytyksestä on vasta 9 viikkoo, mutta silti. Jos imettäsin, välttämättä tätä ongelmaa ei olis, mutta en imetä. En tykkää kattoo itteeni tällä hetkellä peilistä, mutta varsinkaan valokuvista, joissa näkyy mun   maha. Se ei oo mun mielestä kovin kaunis näky, kun se edelleen rellottaa tossa eessä.  Eripitusia vaunulenkkejä tulee vedettyä lähes joka päivä, mutta nähtävästi niitä pitäs pidentää ja tietysti vois tehä jotain muutaki oman kuntonsa eteen. Kiloja kuitenki pitäs saada pois jo seuraavaa raskauttakin ajatellen.

Toisaalta näin kesäaikana en voi olla syömättä esimerkiks jäätelöö useemman kerran viikossa, koska se nyt vaan kuuluu kesään. Muita herkkuja kyllä pyrin vähentämään ja siks mulla onkin yks varsinainen herkkupäivä viikossa. Ja muutenkin voisin kiinnittää huomiota syömiseen.

Toinen juttu, mikä liittyy ulkonäköön, on jo raskausaikana naamaan tulleet erilaiset näppylät ja finnit. Mulla ei oo ollu ees murrosiässä finnejä paljookaan ja nyt on sit sitäkin enemmän. Varsinkin leuka ja selkä kukkii oikeen kunnolla. Enkä mä mielestäni oo ees syöny esimerkiksi suklaata niin paljoo, että siitä pitäs tulla. Kai se on hormonaalista. Valitettavasti.

Eräs raskausajan ihanuuksista on myös raskausarvet, joita tuli mulle vattaan vasta vikoilla viikoilla paljon ja ne myös näkyy. Lisäks niitä on reilusti myös tisseissä. Eikä ne oo kyllä lähteny mihinkään tai mun mielestä ees vaalentuneet. Alavatta on niitten peitossa. Kyllä ne toivottavasti ajan kanssa ainaki vaalenee. Toisaalta oon niistä myös ylpee, koska onhan ne merkki siitä, että mä oon pystyny tuottamaan elämää.

Muuten ulkonäöllä ei oo mulle niin merkitystä siinä mielessä, että mun vaatteet ei oo viimesintä huutoo enkä mä ees jaksa meikata todellakaan joka päivä. Jos on kotipäivä, en välttämättä ees harjaa hiuksia, vaan laitan ne vaan ponnarille. Oon siis laiska, mitä tulee mun nassun laittoon. Joskus äitini huomautti mun meikkaamattomuudesta ja se onkin tyytyväinen, jos oon ees vähän laittanu itteeni.

No joo, tästä tuli tämmönen valituspostaus.