Parisuhteellista

Juuri uusimman (5/12) Vauva-lehden kannessa oli jälleen kerran juttua vauvan syntymän jälkeisestä parisuhteesta tai sen olemattomuudesta. Siinä naisen ja miehen ajatusmaailmat eivät olleet samalla aaltopituudella ja se oli aiheuttanut ongelmia suhteessa. Meillä näin ei onneksi ole käynyt. Tottakai elämä ja parisuhde on muuttunut vauvan tulon myötä, mutta ei se saa kuitenkaan näivettää sitä. 

Mun mielestä on tosi tärkeetä, että meillä on edelleen myös sitä omaa parisuhdeaikaa. Tällä hetkellä se on kortilla ja eteentulevat hetket on hyödynnettävä tehokkaasti, mutta sitä on kuitenkin. Se voi olla frisbeegolfin peluuta kahestaan, kun mummi vahtii vauvaa, nukkumaan mennessä pääsy toisen kainaloon tai sitten erilaiset arjen pienet sanat tai teot, jotka ilahduttavat toista.

Onneks mulla on mies, joka näyttää edelleen sanoillaan ja teoillaan omat tunteensa. Mulle ei kanneta kukkia, mutta mies saattaa hakee kaupasta mun lempijäätelöö tai karkkipussin ihan vaan piristääkseen mua, ja sama toimii myös toisin päin. Usein myös pohdimme samoja asioita, joista sitten myös keskustelemme. Tällä hetkellä keskustelut tuppaa keskittymään vauvaan liittyviin asioihin, mutta kyllä me pohdimme myös parisuhteeseemme liittyviä asioita. 

On vaan niin mukavaa kölliä kainalossa ja kattoo vaikka leffaa tai sit vaan löhötä yhessä. Nykyään hyvin usein vauva on jomman kumman sylissä tai sit meiän välissä, mutta ei se haittaa. Pääasia, että me ollaan edelleen mies ja nainen, ei vain äiti ja isi. Me myös kutsutaan edelleen toisiamme nimillä, mutta tietty poitsuun liittyvissä asioissa ollaan äiti ja isi. 

Parisuhteen hoidon kannalta on hyvä päästä välillä pois kotoa ja kun menemme mun porukoiden luo, ovat he luvanneet kattoo poitsua, jos me halutaan mennä kahestaan mökille. Ihanaa, kun on tämmönen mahollisuus, ees joskus. Myös miehen vanhemmat, jotka asuvat lähempänä, ottavat poitsun mielellään hoitoon. Mummi on jo kerran hoitanutkin Murusta, kun me käytiin pelaamassa kesän eka frisbeegolfkierros ja hakemassa kaupasta jätskit. Sekin on omalla tavallaan arjen luksusta.

Aateltiin jättää kesällä poitsu mummille ja papalle hoitoon ja lähtee joko kahestaan tai ystäväpariskunnan kanssa pariks yöks viettämään vauvavapaata aikaa luultavasti Tallinnaan tai jonnekin muualle ei niin kovin kauas. Tietäähän sen, että ikävä tulee varmaan heti, mutta pieni ero tekee vaan hyvää. Samalla mummi ja pappa saa viettää aikaa pojan kanssa kerralla hieman pidempään ja poitsu saa heidän jakamattoman huomionsa. Tommosen pienen, parisuhteen kannalta tärkeän, reissun jälkeen jaksaa taas paremmin huonosti nukuttuja öitä, poitsun itkua, vaippojen vaihtoa ja muita jokapäiväiseen arkeen liittyviä asioita.

Näin meillä. Teillä ja muilla varmaan toimitaan/toimittaisiin hieman eri tavalla. Pääasia kuitenkin on, että parisuhde ei jää uuden tilanteen jalkoihin, vaan on tiivis, mutta erillinen osa elämää.

P.S Iloitsen kovasti siitä, että sain vihdoin eilen myös vihkisormuksen mahtumaan sormeeni. :)