Siirry pääsisältöön

Minä laulan lapselleni

Tämä postaus siks, että nukutin tossa just pari tuntia poitsua, joka ei meinannu millään haluta mennä unten maille. Aika huonosti on nuo kehtolaulut mielessä, joten otin netin avuks ja löysin liudan erilaisia lauluja. Niitä sitten lauleskelin poitsulle ja sain sen onneks nukahtamaan. Valtaosa niistä oli tuttuja, mutta vastaan tuli myös ihan tuntemattomiakin kappaleita.

Laulan minä myös muutenkin, vaikka sillä ei aina ookaan rauhoittavaa vaikutusta. Välillä se saa Murusen vaan innostumaan entisestään, kuten taisi äsken olla olikohan se nyt Lapin äidin kehtolaulun kohalla.

Isin käsi

isin vieressä on hyvä nukkua

Suojelusenkeli

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, 
hänt' ihana enkeli kotihin vie. 
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, 
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie, 
ja usein se käytävä liukaskin lie. 
Oi pianhan lapsonen langeta vois, 
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, 
hänt' ihana enkeli kotihin vie. 
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois 
sun kättäsi enkelin kädestä pois.

Säveltänyt: P. J. Hannikainen   Sanoittanut: Immi Hellen 

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu,
Ja saapuu oikea yö,
Niin Nukku-Matti nousee,
Ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut
Ja niillä se sipsuttaa,
Se hiipii ovesta sisään
Ja hyppää kaapin taa. 

Ja sillä on uninen lakki,
Ja sininen uninen vyö,
Ja unista jäätelön palaa
Se pienillä hampailla syö,
Ja sillä on sininen auto
Ja se auto hyrrää näin:
Surrur, surrur ja lähtee
Unen sinistä maata päin. 

Ja pieni sateenvarjo
On aivan kallellaan,
Ja sinistä unien kirjaa
Se kantaa kainalossaan,
Ja unien sinimaahan
Se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne
On sininen, uninen tie. 

Ja siellä on kultainen metsä,
Ja metsässä kultainen puu,
Ja unien sinilintu,
Ja linnulla kultainen suu,
Ja se unien sinilintu
Se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun. 

Tapio Rautavaara 



Peikkoäidin kehtolaulu

Kun sängyssä lapsia on yksitoista
ja hännät on solmittu yhteen
Niin myös peikkoäiti hän lapsilleen laulaa
sen kaikista kauneimman laulun:
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh, puh,
puu aiai aiai puh
 

Lapin äidin kehtolaulu 

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden. 
Päivä taakse kaikkoaa ylhäin tähtivöiden. 
Vaikka kylmä hallayö toiveet usein maahan lyö, 
kerran lapsein lahjaks saa 
nää kairain kultamaat. 

Sulje silmät pienoinen, uinu onnen unta. 
Suuri on ja ihmeinen onnen valtakunta. 
Kun sa suureks vartut vain mailla aavain aukeain 
kerran lapsein lahjaks saat 
nää laajat Lapin maat. 

Naa na naa na naa na naa... 
Räiske Pohjan loimujen 
tuisku, viima tuulien, 
kehtolaulua vain ne, Lapin lapselle.

Tuu tuu tupakkarulla

Tuu tuu tupakkarulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä
hämäläisen Härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Näin teidän uuden portin.
Haka alla pyörä päällä,
karhuntalja portin päällä.

Levon hetki nyt lyö

Levon hetki nyt lyö
jo joutuvi yö.
Pien armaani mun
nuku lauleluhun.
Siipi enkelin on
suojas voittamaton.
Senpä turvin sä saat
nähdä untesi maat. 

Unilintu

Lasta nukuttaa, kohta silmät hän sulkee, 
unten ihmemaa, siellä pieni nyt kulkee. 
Kukkia poimien, lintuja kuunnellen, unilintu vaan pysyy piilossaan. 

Unilintu kai laulaa saa vielä kerran, 
lapsi nähdä sai linnun tuon hetken verran. 
Pikkuinen lapsonen, nähdä voi linnun sen. Unilintu saa pientä kuljettaa.

Nuku pikkumies

Nuku, pikkumies, lämmin sul on lies. 
Unten mailla satulinnaan kauas käy sun ties. 
Löydät määränpäät, prinsessan sä näät,
linnan uljaan valtiaaksi untolaan sä jäät. 

Sä päivän pitkän uurastit ja urhon lailla taistelit.
Nyt uupuneena jälkeen työn
saat levon helmass' yön.
Tähdet ylle maan heittää valoaan.
Hyvää yötä, pikkumies, nyt uinu rauhaisaan.

Käyt miesnä kerran elämään,
ja silloin voimaa kysytään. 
On onni palkka taistelon, vain unta elo on. 
Vaan jo unehen, vaivuit armainen. 
Hyvää yötä, pikkumies, nyt uinu rauhaisaan. 

(Säv. Georg Malmstén, sanat R.R. Ryynänen)

Noista mun ehdottomia suosikkeja on Sininen uni, Lapin äidin kehtolaulu ja toi viimenen Nuku pikkumies. Mites, onko teillä ollu omia suosikkeja jo pienenä tai omien lasten kanssa? :)





Kommentit

  1. Meillä on jostain syystä muodostunut iltalauluksi Rajattoman Tähtilaulu, josta tykkään tavattoman paljon. Joululauluhan se oikeastaan on, mutta sanat sopivat mielestäni hyvin nukahtamistilanteeseenkin :) http://www.youtube.com/watch?v=A-pL8u02muM

    Tietty sitten näitä perinteisiäkin lauletaan, Aa aa allin lasta ja Sininen uni sinne saakka, kun muistan sanat :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses