 |
| kuva täältä |
Tällä hetkellä mua ärsyttää moni asia. Eri syistä. Oon ollu lähes koko viikon vaan sisällä ja niin menee myös loppuviikko. Meinaan siis tulla mökkihöperöks ja siks varmaan ärsytyskynnyski on tavallista matalemmalla muutamankin asian suhteen.
Ensinnäkin ärsyttää tää flunssa. Sen takia en myöskään jaksa leikkiä ja antaa huomiota pojalle niin paljon ku haluisin.
Flunssa on myös vaikuttanu negatiivisella tavalla mun liikuntaharrastukseen. Ollaan suunnilleen joka päivä käyty jonkunlaisella vaunulenkillä ja senkin takia, että poika nukkuu pidemmät unet liikkuvissa vaunuissa kun muuten päiväasikaan. Suunnittelin suuntaavani tällä viikolla ekaa kertaa pitkään aikaan lenkkipolulle, mutta edelleen lenkkarit oottaa eteisessä lenkkeilijää.
Ärsyttää se, etten oo saanu tiputettua raskauskiloja vieläkään tarpeeks. Myös toi mahakumpu on vielä turhan iso. Kaksoisleukaki ois kiva saada pois.
Ärsyttää myös asioiden tekemättömyys. Monta asiaa pitäs tehä, mut ei vaan oo aikaa tai halua tarttua toimeen. Meiän koti elää tällä hetkellä muutaman huoneen kohalla ihan omaa elämäänsä, koska ei olla kumpikaan mitään siivousintoilijoita todellakaan.
Asioiden keskeneräsyyteen voin liittää myös graduni, jonka valmistumisen jälkeen saan kasvatustieteen maisterin tittelin.Sen parissa oon viihtynykin jo vaatimattomat neljä vuotta. Nyt kun poika (koputan puuta) on alkanu nukkua paritkin tunnin päikkärit ja olis hyvin aikaa tehä sitä, ni tällä hetkellä ei vaan jaksa.
Ärsyttää myös se, että mies "saa" käydä töissä ja olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Myönnän kaipaavani koulun arkea ja siihen liittyviä juttuja. Ja mukavia työkamuja.
Ärsyttää myös ihmisten olettamus siitä, että jokainen äiti imettää lastaan, koska niin ei syystä tai toisesta kuitenkaan ole. Itteni kohalla se ei vaan onnistunu enkä jaksanu taistella niin kauan, ku ois ehkä pitäny. Pumppasin kuitenki omaa maitoo melkein kuukauden ajan. Sit kyllästyin pumppaamiseen ja luovutin. Meiän poika syö siis vaan pullosta. Useempi naisihminen kysy pojan syntymän jälkeen, et miten imetys on lähteny käyntiin tai onko maitoo tullu riittävästi. Yleensä kyselijät oli niitä, joitten kans ei olla ees viikottain tekemisissä. Ärsytti tollanen utelu ja sit kerroin jälleen kerran, miks en imetä lastani. No joo, tästä asiasta ollaan niin montaa mieltä. Tää on mun oma mielipide.
Mua ärsyttää vielä se, että pojan syntymän jälkeen on alkanu tulla kaikenlaisia lastenhoitoon liittyviä neuvoja. Osa on järkeviä, mut kaikki ei. Tässä asiassa on jostain syystä "kunnostatunu" myös oma äiti. Mieskin on huomannu saman asian. Ihmisillä ja vanhemmilla on kuitenkin oma tapansa kasvattaa lastaan ja se tulee myös muiden hyväksyä tai ainakin ymmärtää. Enää ei välttämättä toimita kaikkien asioitten suhteen samalla tavalla, kun sillon, kun mä tai mun mies ollaan oltu pieniä.
Olen puhunut.
Muiden ohjeet ja kommentit lapsenhoidosta pitää varmaan opetella ottamaan toisesta korvasta sisään ja päästää heti tilaisuuden tullen toisesta korvasta ulos.
VastaaPoistaErityisesti kai tässä vastasyntyneen paino ja sen kehitys - asiassa tulee vanhemmilta vinkkejä tyyliin "silloin kun minä synnytin, sanottiin, että kyllä se vauva huutaa ja herää sitten, kun sillä on nälkä. Ei sitä kannata herättää väkisin, oppii siitä vielä heräilemään". Joopa joo. Mulla ihan ilman lapsiakin nousee verenpaine näistä "neuvoista".
Ja jokainen vauva kehittyy ja kasvaa omaa tahtiaan. TOki, jos jotain häikkää tai ongelmia on, niin sitten mieluummin varmaan konsultoidaan lääkäriä tmv kuin kysellään vanhemmilta asiantuntevia neuvoja.
Omalle äidille minä ainakin kehtaan noin muissakin asioissa sanoa, että nyt riittää neuvominen. Anoppi on sitten eri juttu, kun se ei ole niin läheinen, että kehtaisi suoraan sanoa, että kiitos riittää.
Ja liikunta-asioissa jne muissa ärsytyksissä se ärsytys on yleensä se viimeinen kannuste siihen, että niitä asioita alkaa laittaa kuntoon :) Kun olo paranee, niin sitten vaan hoitamaan poikaa, gradua, kuntoa ja kotia. Kai sä käyt jossain mammatreffeillä niin näet muita ihmisiä?
VastaaPoistaViime viikon perjantaina oltiin ekaa kertaa vauvakerhossa ja poika oli aivan innoissaan. Harmitti siis kovasti, kun jäi eilinen kerho väliin. Siellä näkee muita äitejä ja vauvoja, joista mein poika oli viimeks nuorin. Siellä tullaan kyllä käymään jatkossakin.
Toissa viikolla oltiin mammatreffeillä yhen foorumin puitteissa. Eli on tässä jotain jo tehtykin pelkän
kotonaolon sijaan. Ja sama pätee myös jatkossa. :)
Tsemppiä! Neuvojen jakaminen (varsinkin, jos niitä ei itse varsinaisesti pyydä), on kyllä rasittavaa. Ja taitavat meidän vanhemmat olla sitä ikäluokkaa, että lapsia on todellakin hoidettu eri tavalla, eikä nykyisin enää samanlaisia metodeja välttämättä suositella ollenkaan. Mutta kyllä sen oman hoitamis- ja kasvatustyylin löytää pikku hiljaa, ja sitten ehkä pystyy vähän rennomin suhtautumaan näihin hyväntahtoisiin neuvoihin ja antaa mennä toisesta korvasta pihalle, mikäli ei ole samaa mieltä :) Näin olen ainakin itse kokenut, että itsevarmuus vanhempana ja luottamus omaan kasvatustyyliin kasvaa sitä mukaa kun lapsikin varttuu.
VastaaPoistaTuo on kyllä inhottavaa, jos imetyksestä udellaan tuohon malliin :( Varsinkin, kun sen onnistuminen ei ollut sinusta itsestä kiinni. Vaikka itse olenkin varsin imetysmyönteinen ja saatan blogissakin siitä paljon kirjoittaa, niin ei se tarkoita sitä, että minun tehtävänäni olisi arvostella ihmisiä sen mukaan, imettävätkö he vai eivät. Eri asia minusta on, jos joku ei edes alun perin halua imettää ollenkaan, sitä en itse voi ymmärtää. Mutta en silti menisi sitä päin naamaa sanomaan. Imetys on monelle tosi arka paikka, ja kaikki eivät sitä ymmärrä, vaan noita uteluita tulee vastaan liikaakin. Sama juttu, kun imetän yli vuotiasta lasta: nyt sitten kauhistellaan, että vieläkö sinä noin isoa lasta imetät? Ei kai äiti voi koskaan olla täydellinen imetyksen suhteen :)
Pikaista paranemista! Voisi treffata sitten, kun oot tervehtynyt!
Suski: Oma tyyli alkaa löytyä pikku hiljaa 5 kk:n vanhemmuuden jälkeen :) Osa neuvoista menee kategoriaan noita mun ei tartte kuunnella eikä noudattaa. Ehkä siinä on just se sukupolviero. Sillon on kai annettu paljonkin neuvoja, miten hoitaa lasta just oikeella tavalla. Nyt on kuitenki toisin.
VastaaPoistaMielelläni otan neuvoja vastaan, jos koen tai koetaan niitä tarvittavan.
Ehkä isovanhemmat näkee totuuden,kun tulevat kuun lopussa hoitaan poikaa mein reissun ajaks. Yöherätyksiäkin kun on luultavasti luvassa. Voihan sitä kaikkee yrittää ja toivoo, mut aina se ei kuitenkaan mee just niin.
Flunssa alkaa olla takana päin, nenä on vielä tukkonen ja kurkku vähän kipee. Jää kuitenki pidemmät vaunu- ja ekat hölkkälenkitki suosiolla ens viikkoon.
Treffaillaan vaan! Alkuviikko on aika täynnä ja perjantaina mennään luultavasti käymään perhekerhossa, mut se loppuu jo puolen päivän maissa. Keskiviikkona meillä alkaa muskari. :)