Siirry pääsisältöön

Rentoutusviikonloppu




Mun äiti ja isi eli Murusen mummi ja pappa saapuivat aiemmin tänään meille ja viipyvät maanantaiaamuun hoitamassa poikaa ja meiän kahta kissaa. Nimittäin me lähetään mun miehen kanssa viikonlopuks Tallinnaan hetkeks pois kotiympyröistä. Saatetaan samalla myös juhlistaa virallisesti ens maanantaina olevaa 2-vuotishääpäivääki jollakin tavalla.



Aamulla bussilla kohti Helsinkiä ja siitä laivalla yli Tallinnaan. Takas tullaan sunnuntai-iltana. Murunen on täällä hyvissä käsissä ja pääsevätpähän molempien meiän vanhemmatkin tapaamaan toisiaan. Ilmotettiin meiän reissusta jo varmaan heinäkuussa, jotta äiti sais järjesteltyä työvuoronsa sopimaan mein reissun ajankohtaan. Alunperin meiän piti lähtee jo elokuussa, mutta mm. miehen työkuvioiden takia lähetään vasta nyt. Ja onhan poikakin jo 5,5 kuukautta.

Mun isä kävi jo viime viikonloppuna vähän kuulostelemassa tilannetta esimerkiks sen suhteen, vierastaako Murunen vai ei. Ei vierastanut eikä vierastanut tänään mummiakaan. Tiiän, että ne kyllä pärjää täällä ja pitää olla kuulema soittelemattakin. Ja kyllähän se vähän jännittää, mutta jossain vaiheessa sitä on kuitenkin kyettävä olemaan erossa pojasta pidempiäkin aikoja. Meille sen aika oli nyt, monesta tosi aikasin. Mä en imetä ja siks tää onkin mahollista näin aikasessa vaiheessa.

Tarpeellinen irtiotto. Muutama huonommin nukuttu yö takana ja väsy on aika kova. Tosin meiän tilannetta ei voi verrata millään lailla esimerkiks koliikkivauvan nukkumisongelmiin. Silti meitäkin väsyttää. Ootetaan, et saadaan nukkua pari yötä ilman yöherätyksiä. Hoitajilla voi täällä olla toinen tilanne, joten toivottavasti Murunen näyttää parhaat puolet itestään myös yöunien suhteen. Ja kyllähän sitä tulee väkisinkin ikävä meiän pientä miestä, ei sitä voi kiistää. Viikonloppu menee kuitenki äkkiä ja sit taas ollaan kotona.

Kertoilen reissukuulumisia sit matkan jälkeen. Nyt suihkuun ja loppupakkaukset vielä. Aamulla aikanen herätys ennen kolmen tunnin bussimatkaa, joka menee todennäkösesti unten mailla.

Hyvät viikonloput!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen