Nyt se on päätetty. Mun gradu tulee valmistuun viel tän vuoden aikana. Työtä, kärsivällisyyttä ja hyviä perslihaksia se tulee vaatimaan, mutta valmista on tultava. Takana on kuitenki jo ainaki neljä vuotta suunnittelua ja valmistelua. Aina oon kuitenki jääny puolitiehen ja muutaman kerran on aihekin muuttunu tai ainakin muokkautunu entisestä. Viime vuoden aikana sain vihdoinkin tehtyä tutkimukseeni liittyvät haastattelut ja samana kesänä litteroitua melkein 150 vastaajien puhetta. Oli aikamoinen urakka, mut sain kuitenki sen valmiiks vielä kesän aikana. Syksyllä mulla jatku työt ja gradu jäi taka-alalle.
Alkusyksystä myös pieni Kirppumme ilmoitti tulevansa meitä ilahuttamaan seuraavana keväänä. Alkuraskauden väsymys ja työnteko verotti mun voimia sen verran, ettei gradu edistyny just ollenkaan koko syksyn aikana. Kerran kävin ohjaajan luona gradutapaamisessa ja sainkin häneltä hyviä neuvoja, mutta myös lisää hommia. Gradu ei siis valmistunu vuoden 2011 loppuun mennessä, kuten olin suunnitellu. Keskityin kuitenki työntekoon ja pikku hiljaa myös Kirpun kasvatteluun, joten meni taas aikataulut uusiks.
Vuoden 2012 alussa päätin, et jatkan gradua taas viimestään äitiyslomalla ja niin myös tein. Viimenen päivitetty tiedosto on päivitetty 8.4 eli päivää ennen Murusen syntymää. Sillon olin hyvässä vauhdissa ja aattelin, et ennätän tehä sitä vielä ainaki viikon lasketun ajan jälkeen, mutta poika päättiki olla varsin täsmällinen. Pojan syntymän jälkeen muutama kuukausi meni vaan kaiken uuden opetteluun eikä ollu aikaa enää keskittyä gradun vääntämiseen. Kesän aikana päätin puristaa gradun valmiiks syksyn aikana, vaikka meillä onkin pieni vauva. Ajattelin, et pääsen tiedostojen pariin pojan päikkäreitten aikana mut eihän se sit nukkunukaan niitä just ollenkaan melki neljään ekaan kuukauteen. Tai siis unet oli kerralla maksimissaan 45 minuuttia ja se aika meni omaan ruokailuun ja pienen kotitöiden tekemiseen.
Elokuussa pääsin pitkän tauon jälkeen vääntämään ja kääntämään aiemmin kirjottamiani ja myös uusia tekstejä. Onpahan homma, sen voin sanoo jo ny. Huh, huh! Tuli tuolla Facebookissa julkisesti luvattua toi deadline, joten lupaus on täytettävä. Tällä hetkellä mun pitäs korjata ihanan ystäväni tarkastama teoriaosuus (vaatii paaaaljon aikaa ja kärsivällisyttä) ja saada siitä jotenkin järkevä kokonaisuus ja yhistettyä se tällä hetkellä vielä hyvin keskeneräseen tutkimus- ja analyysiosioon. Mies kävi tulostelemassa muutaman tiedoston ja muokattavaa tekstiä on nyt paperilla monta kymmentä sivua. Nyt ei auta ku vääntää. Oon pyrkiny joka päivä tekeen ees vähän aikaa ja suunnilleen onnistunukin siinä. Ilta- ja yötöikshän se on menny, mut hyvin usein, kuten myös tällä hetkellä, mies tekee omaa graduaan, joten tuskaillaan sit yhessä.
Gradu tuntuu tällä hetkellä loputtomalta suolta, josta ylös nouseminen vaatii ihan järjettömästi voimia. Mut oon päättäny selättää sen, jotta se ei enää kummittele tuolla takaraivossa yhtään pidempään.
Heippa!
VastaaPoistaKannustukseksi voin sanoa, että jos et aio tutkijaksi, tärkeintä on vaan saada valmista. Kukaan ei oo koskaan kysynyt multa gradusta mitään, vai olisko kerran kysytty aihe. Vaikka itelle on tietysti tärkeää, että tekee edes jotain järkevää, liiemmät tuskailut pitää yrittää jättää sikseen ja puskea vaan tekstiä. Sivu sivulta se tulee, ja sit palkka kilahtaakin mukavampiin korkeuksiin ja gradu unohtuu nopeasti. Plus se vapauden tunne, mikä valmiista gradusta syntyy, on jotain ihan mieletöntä! Voimia aherrukseen! T. Ansku
Mulla myös samaa ahistusta ilmassa lopputyön suhteen, ihan perkeleestä suoraan sanottuna! Mutta olen päättänyt saada sen ensi huhtikuun loppuun mennessä valmiiksi. Piste.
VastaaPoista