Siirry pääsisältöön

Viikko takana päin

No niin. Eka työviikko loman jälkeen takana. Sain tosiaan valmiiks kovasti stressanneen esseen torstaiaamuyönä. Nyt on helpottunut olo, kun se on palautettu ja arvosana tulee aikanaan. Kunhan ny läpi menis. :) Helmi- ja huhtikuussa on sit kahet opintoihin liittyvät luennot ja tottahan toki niiden lisäks pitää viel kirjotella essee. Toivottavasti kuitenkin vähän suppeempi ku toi edellinen oli. Opintopisteitä karttuu, mutta tukia niistä ei tipu, koska ovat avoimen opintoja ja mun tuet on lakkautettu tän vuoden alusta. Voi rauhassa keskittyä töitten tekoon. Viime vuodelta onkin takasinmaksuja tulossa vajaa 2000 e. No, itte oon ne aiheuttanu tekemällä liikaa töitä. Ei voi mitään.

Sain sukatkin tos äsken vihdoinki valmiiks, niit tuli työstettyäkin useempi viikko. Mun niskat ja hartiat ei kestä jatkuvaa neulomista, ni ei edistykään niin nopeesti ku haluis. Ihan ok ne on näin alottelevaks sukantekijäks. Virheitä on joukossa, mutta niistä oppii aina. Lämpimät ne on, mukava laittaa jalkaan, ni ei jalat palele kylmistä lattioista huolimatta. Voisin vaikka laittaa jonkinlaista kuvaakin niistä. On siis mun tokat onnistuneet sukat, mut edelliset meni äitille, kun niist tuli pikkasen liian pienet omaan jalkaan. Ja niistä en muistanu kuvia ottaa. Pitkät varret on tosi mukavat ja mä tykkään tehä tota joustinneuletta. Se on niin helppoo. Yhet lapasetki oon tehny, mut peukalot ei oikeen onnistunu, muuten ne on ihan hyvät. Kyl mä oon niitä pitäny, mutta vaan toisten hanskojen alla. Pitäs opetella oikeenlainen peukalonteko, ni ehkä sitä mielellään tekis sukkien lisäks myös lapasia.  Saa nähä, mitä seuraavaks, ehkä jonkunlainen pipo, kenties.



Juttelin mun työkaverin kanssa tällä viikolla siitä, kuinka mein työpaikalla on mukava ilmapiiri. Tottakai siellä on omat ongelmansakin, mutta toiminta ei oo sellasta sisäänpäin lämpiävää, kuin joillakin muilla kouluilla, vaan siihen on helppo mennä mukaan. Muistan ekan päivän elokuussa, kun astuin sisään opettajanhuoneeseen. Minut otettiin hyvin vastaan ja apua oli saatavilla aina tarvittaessa. Välitunneilla juttu luistaa ja meillä on siellä yhdessä mukavaa ja myös ne vaikeammat hetket on hyvä käsitellä yhdessä. Olin välissä poissa reilun kuukauden ja sain lämpimän vastaanoton tullessani uudestaan marraskuun lopulla uusiin hommiin. Ja samaan aikaan mun kanssa alotti toinenkin sijainen, hänen kanssaan ollan ystävystytty näiden viikkojen aikana ja se on mukava juttu. :)

Tosiaan työviikko takana ja huomenna alkaa seuraava. Heti aamulla ois ekojen kanssa puheopetusta tai lukemista ym. Katotaan huomen, mikä tilanne on. Ehkä hankalimpia tunteja työviikon aikana on enkun tunnit sellasille oppilaille, joiden motivaatio on hukassa. Mieluummin sitä opettas perusasioita tiedonnälkäisille oppilaille, mutta niin ei nyt ole. Tai ehkä ongelmana on puutteellinen suomen kielen taitokin. Jospa motivaatio vielä löytys, niin tunnit ei ois niin tervanjuontia, mitä ne tällä hetkellä valitettavasti on. Pitänee kehitellä joku palkkiojärjestelmä, joka kannustas kotonakin tekeen töitä kielen oppimisen eteen. Ei siellä opitissakaan voi joka tunti olla.

Eilen käytiin miehen kanssa syömässä ekan kihlapäivän kunniaks. Pitkästä aikaa sitten lokakuisen häämatkan syötiin vähän paremmin. Hyvää oli, vaikka mein pitikin tyytyä paikka numero kakkoseen, ykkönen oli täynnä. Käytiin jo hyvissä ajoin eilen illalla ja takas kotona oltiinkin jo joskus kasin maissa. Ennätettiin siis hyvin kattoo Putousta ja nauraa Munamiehelle. Se on aikas loistava! Niin ja tietty siivosinhan mä täällä eilen sillä aikaa, mun mies oli töissä. Mukavan raikas tuoksu ja puhtaat lattiat.  Tää päivä piti olla vaan kotosalla, mutta jostain syystä sain päähäni, että vois lähtee käymään Ikeassa. Mies suostui, joten käytiin siellä nauttiin kaakaot ja daimsuklaakakkua, mutta jotain tarttui mukaankin. Kehys viidelle valokuvalle, jääpalamuotti ja seinähylly sekä kannatin tarttuivat mukaamme.

Ai niin! Sainhan mä eilen sen värikartankin maalausurakkaa varten. Oli nättejä värejä ja muutama sellanen meille sopivakin. Mut ennen sitä pitää hankkia jonkunlainen lupa koko puuhaan. Laitettiin siis isännöitsijälle mailia, johon ehkä joku vastaakin ens viikon aikana. Mietittiin, tarvitaaks me ees lupaa, mut aateltiin kuitenkin pelata varman päälle.

Niin ja sitä graduprojektiakin pitäs edistellä tulevalla viikolla ja siitä eteen päin. Joten voi olla, että Taru saa jossain vaihees postia tai konsultointipyynnön. :)

Tällasta.

Kommentit

  1. Tosi kivaa että työpaikalla on hyvä henki :) Ainahan se ei niin ole, etenkin kun sijaisia ei aina oikein huomioida, ollaan jopa töykeitä joskus..

    Hienoa että gradu edistyy :) Sitä saa lähetellä mulle, mutta en lupaa, että olen nopea tai 100% hyvä kielenhuoltaja :P

    -Taru

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses