Siirry pääsisältöön

Vähän meistä



Tavattiin siis nykyisen aviomieheni kanssa vappuna -08 yhteisten kavereiden kautta. Niin se vappu vaan venähti viispäiväiseksi ja hauskaa oli. :) Olin ollut reilun vuoden sinkkuna, mutta kummallakaan ei ollut "haku päällä". Tutustuttiin päivien aikana ja vietettiin aikaa isommalla porukalla, rentoo oleskelua grillailun ym. merkeissä. Siitä se mein tarina sit kuitenki lähti ja tahti ei ollut ihan hidas. Eli toukokuussa -08 alettiin seurusteleen ja osittain käytännön syistä asuin lähes koko kesän mieheni vanhempien luona yhdessä mieheni kanssa. Näin saatii viettää aikaa mahollisimman paljon yhes miehen työpäivien jälkeen. Mä suoritin erkan opintoja tuona kesänä ja sain myö suoritettua ne, mitä piti. Kun muut oli töissä, mä istuin koneella ja kirjotin ja luin tenttiin, välillä otin vähän aurinkoa ja jatkoin taas.

Syksyllä -08 vietin aikaani paljolti mieheni opiskelukaupungissa, mutta tein välillä myös sijaisuuksia omassa kotikaupungissani. Keväällä -09 suoritin opintoihini kuuluvan harjoitteluni mieheni opiskelukaupungissa ja asuin hänen kanssaan samassa soluasunnossa kahden muun pojan kanssa. Se oli aikamoinen jakso, se. Paljon olis tarinoita kerrottavaks siltä ajalta. Vappuna -09 muutettiin virallisesti saman katon alle, kun mieheni siirtyi opiskelemaan minun asuinkaupunkiini. Juhannuksena -09 saimme perheeseemme kaksi karvapalloa, kun 12-viikkoiset pienet söpöliinit lähtivät mukaamme kotikonnuiltani. Samana kesänä vietettiin siskoni häitä ja kovasti sukulaisia kiinnosti, millon me juhlitaan omiamme. Joulu -09 vietettiin kissojen kanssa appivanhempieni luona. Mieheni ukki toivotteli minut tervetulleeksi sukuun (muistutti asiasta häissämme) ja appivanhempani olettivat meidän saapuvan paikalle kihlaparina. Mutta ei ihan vielä. Puhuimme asiasta ja yleensä tulevaisuuden suunnitelmista ja omista haaveistamme useaan otteeseen. Päätettiin, että mentäisiin kihloihin ja päivämääräksi tulisi 11.1.10. Käytiin ostamassa sormukset, jotka jäivät kaiverrettaviksi ja ne saataisiin takaisin myöhemmin.  Mieheni oli käynyt salaa hakemassa sormukset ja iltakävelyllä 11.1.10 hän polvistui eteeni ja pyysi minua vaimokseen.  Tottakai suostuin ja kosinta todellakin oli yllätys. :)

Vietimme kihlajaiset ja alettiin miettiä sopivaa hääpäivää. Pähkäiltiin paikkojen ja paikkakuntien välillä. Vierasmäärä rajoitti paikkoja, joten päädyimme pitämään häämme lähempänä omaa kotiamme, appivanhempieni asuinpaikkakunnalla. Järjestelyt sujuivat hyvin ja aikataulussa. Ihanat kaasoni ja bestman olivat tehneet kovan työn polttareidemme ja häidemme eteen. Kiitos siitä. Menimme 1.10.10 naimisiin maistaraatissa, sillä toinen meistä ei kuulu kirkkoon ja virallista hääjuhlaa vietimme 2.10.10 noin sadan vieraan läsnäollessa. Häämatkalle lähdimme parin viikon päästä häistä ja kohteeksi olimme valinneet Maltan. Lämmintä riitti ja ennen kaikkea pääsi vähäksi aikaa pois arjen keskeltä.

Tämä kaunis runo on kirjattuna maltalaisesta kirjakaupasta ostettuun korttiin:

I love You

You have so many things no one else
    will ever have.
You have all my love  - now and forever.
You have my admiration - for being such
    an incredibly precious person.
You have my unending gratitude - for the way
    you brighten my life.
You have my hopes - all gently hoping you
   know how glad I am that you warmed my
   world and touched my very soul.

You have my every affection.
You have my desires and dreams.
You even have things there are no words for.
You have whispered words that belong to you,
  thoughts you have inspired, and blessings that
  have touched the deepest part of my heart.
You have the most beautiful wishes the stars
  and I can wish, and my prayer that someday
  I'll be able to thank you for all this.

You have a standing invitation to share the
   days with me  - and to be the one and
   onle person who holds the key my
   happiness.
You have arms I want around me, eyes
   I want to lose myself in, and joy in
   your voice that I could listen to forever.

You have empty pages in the story of your
   life - pages I'd like us to write together...
   filling them with memories we'll make
   and stories that will travel beside us
   and carry us over whatever comes along.

You have my sweet appreciation - for taking
   my smiles places that my heart has only
   dreamed of.

And you'll always have me,
   my "thank-God-for you" feelings,
   and soooo much love.

                                - Marin McKay

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää