Lääkäriä, sählyä ja töitäkin

No niin. Lääkärikäynti on siis nyt takana. Tai siis ensimmäinen sellainen. Ajat oli mukavasti puoli tuntia myöhäs, joten mun ei ois tarvinnu panikoida yhtään parkkipaikan löytämättömyyden kanssa. Aikaa oli rutkasti. Lääkärini oli suunnilleen samanikäinen nainen ja ihan asiallinen. Aluksi käytiin läpi minun tilannetta (oli lukenut paperit :) ) ja mietittiin jatkoo. Samalla mitattiin verenpaine ja kuunneltiin keuhkot. Lääkärini laittoi siis lähetteen kiireellisenä neurolle, jotta varsinainen projekti pääsee alkamaan. Menee kuitenkin vielä oma aikansa, ennen kuin kaikki on selvää ja lupa tulee. Foolihappotabletteja pitää syödä jo etukäteen ja jatkaa tietysti vielä myöhemminkin. Lääkityksen takia pitää käydä ekaks neurolla ja sumplia se kuntoon. Joten onhan tässä vielä hommaa. Saa nähdä, milloin saan ajan. Ongelmana on tietty se, etten välttämättä saa heti käypäistä aikaa, koska töistä ei viittis olla sen takia pois. Turha sitä on murehtia ennen kuin kutsu on kolahtanut postiluukusta.

Oon käyny tällä viikolla pelaamas sählyä kaks kertaa ja on paikat jumissa. Tiistaina siis oltiin opiskelijaporukalla pelaileen ja mukavaa oli. Hiki tuli ja ehkä kuntokin taas vähän nousi. Tänään olin ekaa kertaa pelaamassa työkavereiden kanssa. Valtaosaa en tuntenut, koska meillä on yhtenäiskoulu, mutta erilliset opehuoneet. Siellä olikin kunnon meno päällä.

Ensinnäkin kenttä oli tosi nopee, sai juosta ihan riittävästi ja sit se oli vielä toooosi iso. Pelaamas meitä oli 9, joista miehiä kolme, ja sen huomas. Tän päivän pelis oli ongelmana se, että laskettiin maalit ja muutenkin meininki oli paaaaljon totisempaa kun mein opiskelijaporukalla. Sain reiteen muutaman mojovan mustelmankin, kun jouduin pallon eteen. Laukojat ei paljoo miettiny, että myös naisia oli kentällä, voimaa käytettiin ihan riittävästi. Tunti oli varsinainen hikijumppa ja olin sen jälkeen aivan poikki.

Kahtena päivänä on pikkasen menny hermo liikenteessä. Sama tilanne vielä molempina päivinä eli rampilta laskeutuu auto, jonka kuuluu väistää mua, mutta sen on kuitenki pakko yrittää tunkee mun eteen. Soitin torvee, jotta se ei tunkis siihen. Ei varmaan kumpikaan kuski tykänny, mutta ne on väistämisvelvollisia. Just oli lehessäkin juttua tollasesta tilanteesta. Ei oo kiva pelätä, että joku ajaa suoraan kylkeen, vauhtia on kuitenki semmonen 90-100 km/h.

Töissä on ollut suht kiireellinen viikko. Oon monta kertaa kiitelly, että onneks mulla ei oo omaa luokkaa. Hommia kun riittää tarpeeks myös ilman sitä. Oon kuulema tosi tunnollinen ja ahkera työntekijä, kun kirjaan asiat paperille päivämäärineen. Mun mielest on vaan hyvä, että asiat ei o sikin sokin jossakin vihkossa yms. ja sit jos se hukkuu, tiedot menee mukana. Se ei vie niin paljoo aikaa, ettei viittis tollasia kirjotella. Pysyy paremmin kärryilläkin kunkin lapsen elämästä ja tilanteesta. Jatkossa on helppoo vaan ettiä oikee tiedosto ja kattoo tarpeelliset jutut sieltä. Tosin vihkosta puheen ollen.... mä kirjaan joka tunnin asiat ylös vihkoon, josta on helppo seurata, mitä milläkin tunnilla on tehty kenenkin kanssa. Ehkä nekin pitäs siirtää koneelle, mutta siinä on aikamoinen homma. Kirjauksia ja merkintöjä on jo kuitenkin marraskuun 2010 lopusta asti. No, kattoo ny.

Mainitsin joku kerta välkkävalvontojen ihanuudesta. Varsinkin näin lumisena talvena ja suojasäällä valvojalla riittää hommia. Pihassa nököttää korkeat lumivallit, joiden päälle ei saa mennä, mutta joka välkkä kuitenkin aina joku sinne yrittää tai menee. Silmät saa olla selässäkin. Lumipallokeleillä saa olla jatkuvasti muistuttamassa lumipallojen ja niiden heittelyn vaarallisuudesta, mutta asia ei meinaa mennä millään perille. Yhtenäiskoulun riemuja on myöskin se, että välitunneilla oppilaat hengaavat pihojen rajoilla. On hankala käskeä isompia oppilaita olemaan heittämättä lumipalloja ym., koska mulla ei oo aavistustakaan, keitä oppilaat ovat.

Talven keskelle muutama kesäinen kuva viime kevään Kanarian reissulta.