Siirry pääsisältöön

Työntäyteinen viikko jo tähän mennessä

Huomasin, että oon päivittäny blogia viimeks perjantaina, joten päätin korjata asian. Viikonloppu meni aika hujauksessa, eikä tullu ees tehtyä mitään erikoista. Lauantaiaamuna vietiin tavaraa kirppikselle (tuotto ei oo ollu mitenkään päätä huimaavaa...) ja muuten oltiinkin vaan kotosalla, tosin kävin kartuttamassa kaupungin varoja myöhästymismaksujen muodossa. Jotenkin noi kirjat vaan tuppaa unohtuun palauttaan ajoissa. Onneks mein kirjastontäti on tosi mukava ja jopa muistaa nimenkin. Pienen kirjaston etuja. Sunnuntain käytiin kannustaan Suomi-poika voittoon futsalissa. Kyseessä siis oli esikarsintaturnaus EM-kisoihin. Ihan hauska oli kattella ja miettiä samalla sääntöjen kiemuroita.

Maanantain alko uus työviikko ja kaikenlaista hommaa on riittäny ihan tarpeeks. Erilaisia oppilasasioita ja muita paperihommia. Puheopetuksia ja enkkua, matikkaa ja äikkää. Niistä mun viikot koostuu. Työpäivät ovat lyhyitä, mutta aikaa menee lisäks just noihin paperihommiin, tuntien suunnitteluihin ja materiaalin etsimiseen. Kovasti oon tykänny työstä, enkä usko, että esimiehilläkään on mitään huonoa sanottavaa. Tunnollinen työntekijä, se on ollut monen työnantajan arvio. Välillä teen asioita hieman liikaakin, koska en esim. halua jättää hommia kesken, vaan teen ne valmiiks, vaikka ne veiskin aiottua enemmän aikaa.

Huomenna olis opettajan kokous. Toivottavasti siellä saatas käytyä läpi kaikenlaisia käytännön asioita, jotka näin sjiaisopettajan kannalta olis varsin oleellisia tietää, kuten välkkävalvontoihin liittyvät jutut. No, ne selviää ehkä huomenna. Mukava piristys tähän viikkoon on lauantainen EDUCA-reissu. Samalla olis tarkotus nähdä myös yhtä ystävää pitkästä aikaa. viimeks nähtiin meiän häissä.

Olin ihan unohtaa. Olen myöskin kirjotellut parisen sivua gradutekstiä. Se on jo hyvä alku. Töitten ohella vaan ei viikolla ihan hirveesti jaksa/ehi sitä tehä, mutta viikonloput ja lomat sit sitäkin tiiviimmin. Alkuperänen suunnitelma oli, että saisin haastattelut ym. tutkimukseen liittyvät jutut tehtyä helmikuun aikana ja se olis vieläkin tavotteena. Vaatii vaan paaaaljon töitä. Jospa se siitä. Saisin vihdoinkin ne maisterin paperit ja pikkasen palkkakin nousis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses