Siirry pääsisältöön

Kuka minä olen?

Täällä kirjoittelee kolmekymppinen tyttönen, joka työskentelee tällä hetkellä epäpätevänä erkkaopena peruskoulussa. Asustelen tuoreen aviomieheni kanssa kerrostalokolmiossa kahden kattisemme kanssa. Opintoni ovat gradua vaille valmiit. Luultavasti ainakin osa tämän kevään teksteistä käsittelee jonkinasteista graduahdistusta. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada työni valmiiksi viimeistään kesällä. Yritän saada sitä tehtyä myös työn ohessa alkuvuoden aikana. Minusta tulee siis kasvatustieteiden maisteri.

 Sydäntäni lähellä on penkkiurheilu ja meillä se olen minä, joka seuraa lähes kaikkea urheilua. Sydämeni on mustavalkoinen eli seuraan ahkerasti jääkiekkoa ja erityisesti turkulaisten tekemisiä, vaikka en ole koskaan asunutkaan Turussa. Tällä viikolla olen katsellut Suomen naisten ja miesten otteita hiihdon ja mäkihypyn lisäksi myös ampumahiihdossa. Muuten käyn pari kertaa viikossa pelailemassa sählyä opiskelu- ja työkavereiden kanssa. Siellä on tärkeintä hauskanpito, eikä se, kuinka monta maalia pelin aikana tehdään ja kuka ne tekee.

Olen innostunut vasta nyt "vanhemmalla iällä" neulomisesta ja tämän syksyn aikana on valmistunut yhdet lapaset ja toinen villasukkapari on kesken. Se on mukavan rentouttavaa puuhaa töiden ja kouluhommien ohella. Tottakai tapaan vapaa-aikana myös kavereitani. Silloin vietämme yhdessä aikaa kenties saunoen, rupatellen (juoruillen) ja erilaisia lautapelejä pelaillen. Valitettavasti aikataulujen yhteen sovittaminen ei ole aina helppoa, varsinkin, kun kaikki läheisimmät ystäväni eivät edes asu samalla paikkakunnalla.

Viihdyn hyvin, tai pikemminkin viihdymme hyvin kotona. Täällä on mukava seurailla kattimusten tekemisiä ja vaan olla. Kattella vaikka telkkaa tai keskustella esimerkiksi koulumaailmaan liittyvistä asioista, sillä myös mieheni on opetusalalla,  hän valmistuu matikanopeksi.  

Ja tottakai, koska täytän tänä vuonna jo 30 ( mieheni on minua viisi vuotta nuorempi), alkaa mielessä olla myös perheenlisäys. Tällä hetkellä niitä jarruttavat sijaisuuteni lisäksi myös päivittäinen lääkitykseni. Olen sairastanut jo useamman vuoden epilepsiaa, tosin kohtauksettomana vuodesta 2006. Sain riesakseni, tai ainakin se ilmeni, ensimmäisen lääkkeen aikana PCO:n, minkä vuoksi lääke oli pakko vaihtaa. Toivon, että vielä tänä vuonna saan  alkaa odottaa vauvaa ja tuntea pieniä potkuja vatsassani.

 Tässä kattimukset pentuina, syksyllä -09

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää