Siirry pääsisältöön

Aikaisia herätyksiä

Kuten minut tuntevat tietävät, en ole todellakaan aamuihminen. Mutta pakon edessä ei oo vaihtoehtoja, jos joku/jotkut odottavat minua jonnekin jo aikaisin aamusta, silloin on vaan mentävä.

 Tehdessäni sijaisuuksia olen herännyt monena aamuna siihen, kun puhelin soi ja pyydetään töihin. Olen ollut valmis lähtemään ja ollut töissä niin nopeasti, kuin vain on mahdollista. Eräälläkin viikolla olin neljällä eri koululla ja vieläpä eri puolilla kaupunkia sijaistamassa. Se vaatii tietynlaista luonnetta, että jaksaa jatkuvaa paikan vaihtumista ja koulujen erilaisia käytäntöjä. Olen huomannut, että esimerkiksi yleiset käytännöt ovat koulukohtaisia. Jollakin koululla välituntivalvonta saattaa kestää jopa 25 minuuttia, ja sen ajan saa yleensä viettää omien ajatuksiensa kanssa, koska toinen valvoja kiertelee omia polkujaan. Ei näin. Tykkään siitä, että saan välituntien aikana jutella niitä näitä toisten opettajien kanssa. Tuntee olonsa tervetulleeksi, jos ei joudu jonnekin nurkkaan yksin istumaan. Mutta ihmiset ja koulut ovat erilaisia ja se on vain hyväksyttävä, jos haluaa sijaistaa.

Otsikkokin kertoo, että olen joutunut/saanut herätä normaalia aikaisemmin. Lauantaiaamuna olin lähtövalmiina klo 8, kun matka Educa-messuille alkoi. Väsytti ja ketutti herätä vapaa-aamuna noin aikaisin, mutta halusin kuitenkin messuilemaan ja näinpä reissulla myös yhtä ystävääni. Olin ekaa kertaa messuilla ja aika lensi siivillä. Emme ehtineet kierrellä, nähdä ja kuulla kaikkea, mitä olisimme halunneet. Priorisoimme ohjelmaa, mutta se ei riittänyt. Hauskaa kuitenkin oli. Saldoksi jäi monta mukavaa hetkeä sijaiskollegani kanssa, aimo kasa kirjoja ja erinäisiä esitteitä ym. Kyniä ja karkkeja emme ehtineet haalia kuin muutaman. Harmi sinänsä.

Aikainen herätys on myös huomen aamuna. Sain odotettua aikaisemmin postia sairaalalta. Kirje tuli viime viikolla ja labrakokeet käyntiä varten pitää ottaa viimeistään viikkoa ennen käyntiä. Eli siis aikataulujen vuoksi herään aamulla klo 6 ja menen jonottamaan labraan seitsemäksi. Kaikki aamuajat olivat jo menneet, kun tiedustelin asiaa kutsun saatuani. No, päästäänpähän asioissa taas eteenpäin. :) Lääkärin puheille pääsen jo ensi viikolla, eli omalääkäri laittoi asioihin kunnolla vauhtia. Kerrankin voi antaa pisteet terveyskeskuksen toiminnalle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään koulullamme vieraili puheterapeutti, joten minun piti olla pirteänä jo aikaisin. Kolme tuntia meni ja saatiin tarkastettua ne oppilaat, jotka pitikin saada. Samalla minulle annettiin hyviä jatko-ohjeita opetusta varten. Ilmeisesti olin osannutkin opettaa jotain, koska en saanut moitteita. Ilman koulutusta puheopetus on mielestäni varsin haastavaa hommaa. Seuraava hommani on tehdä jonkunlainen selko materiaalien sekamelskasta, sillä sitä on monessa paikassa ja aivan sikin sokin. Kunhan tässä ehtii, tunnit eivät meinaa riittää ylimääräseen hommaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen