Siirry pääsisältöön

Graduahdistus




Nyt se on päätetty. Mun gradu tulee valmistuun viel tän vuoden aikana. Työtä, kärsivällisyyttä ja hyviä perslihaksia se tulee vaatimaan, mutta valmista on tultava. Takana on kuitenki jo ainaki neljä vuotta suunnittelua ja valmistelua. Aina oon kuitenki jääny puolitiehen ja muutaman kerran on aihekin muuttunu tai ainakin muokkautunu entisestä. Viime vuoden aikana sain vihdoinkin tehtyä tutkimukseeni liittyvät haastattelut ja samana kesänä litteroitua melkein 150 vastaajien puhetta. Oli aikamoinen urakka, mut sain kuitenki sen valmiiks vielä kesän aikana. Syksyllä mulla jatku työt ja gradu jäi taka-alalle.

Alkusyksystä myös pieni Kirppumme ilmoitti tulevansa meitä ilahuttamaan seuraavana keväänä. Alkuraskauden väsymys ja työnteko verotti mun voimia sen verran, ettei gradu edistyny just ollenkaan koko syksyn aikana. Kerran kävin ohjaajan luona gradutapaamisessa ja sainkin häneltä hyviä neuvoja, mutta myös lisää hommia. Gradu ei siis valmistunu vuoden 2011 loppuun mennessä, kuten olin suunnitellu. Keskityin kuitenki työntekoon ja pikku hiljaa myös Kirpun kasvatteluun, joten meni taas aikataulut uusiks.

Vuoden 2012 alussa päätin, et jatkan gradua taas viimestään äitiyslomalla ja niin myös tein. Viimenen päivitetty tiedosto on päivitetty 8.4 eli päivää ennen Murusen syntymää. Sillon olin hyvässä vauhdissa ja aattelin, et ennätän tehä sitä vielä ainaki viikon lasketun ajan jälkeen, mutta poika päättiki olla varsin täsmällinen. Pojan syntymän jälkeen muutama kuukausi meni vaan kaiken uuden opetteluun eikä ollu aikaa enää keskittyä gradun vääntämiseen. Kesän aikana päätin puristaa gradun valmiiks syksyn aikana, vaikka meillä onkin pieni vauva. Ajattelin, et pääsen tiedostojen pariin pojan päikkäreitten aikana mut eihän se sit nukkunukaan niitä just ollenkaan melki neljään ekaan kuukauteen. Tai siis unet oli kerralla maksimissaan 45 minuuttia ja se aika meni omaan ruokailuun ja pienen kotitöiden tekemiseen.

Elokuussa pääsin pitkän tauon jälkeen vääntämään ja kääntämään aiemmin kirjottamiani ja myös uusia tekstejä. Onpahan homma, sen voin sanoo jo ny. Huh, huh! Tuli tuolla Facebookissa julkisesti luvattua toi deadline, joten lupaus on täytettävä. Tällä hetkellä mun pitäs korjata ihanan ystäväni tarkastama teoriaosuus (vaatii paaaaljon aikaa ja kärsivällisyttä) ja saada siitä jotenkin järkevä kokonaisuus ja yhistettyä se tällä hetkellä vielä hyvin keskeneräseen tutkimus- ja analyysiosioon. Mies kävi tulostelemassa muutaman tiedoston ja muokattavaa tekstiä on nyt paperilla monta kymmentä sivua. Nyt ei auta ku vääntää. Oon pyrkiny joka päivä tekeen ees vähän aikaa ja suunnilleen onnistunukin siinä. Ilta- ja yötöikshän se on menny, mut hyvin usein, kuten myös tällä hetkellä, mies tekee omaa graduaan, joten tuskaillaan sit yhessä.




Gradu tuntuu tällä hetkellä loputtomalta suolta, josta ylös nouseminen vaatii ihan järjettömästi voimia. Mut oon päättäny selättää sen, jotta se ei enää kummittele tuolla takaraivossa yhtään pidempään.

Kommentit

  1. Heippa!

    Kannustukseksi voin sanoa, että jos et aio tutkijaksi, tärkeintä on vaan saada valmista. Kukaan ei oo koskaan kysynyt multa gradusta mitään, vai olisko kerran kysytty aihe. Vaikka itelle on tietysti tärkeää, että tekee edes jotain järkevää, liiemmät tuskailut pitää yrittää jättää sikseen ja puskea vaan tekstiä. Sivu sivulta se tulee, ja sit palkka kilahtaakin mukavampiin korkeuksiin ja gradu unohtuu nopeasti. Plus se vapauden tunne, mikä valmiista gradusta syntyy, on jotain ihan mieletöntä! Voimia aherrukseen! T. Ansku

    VastaaPoista
  2. Mulla myös samaa ahistusta ilmassa lopputyön suhteen, ihan perkeleestä suoraan sanottuna! Mutta olen päättänyt saada sen ensi huhtikuun loppuun mennessä valmiiksi. Piste.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses